Romaanin Analyysi

 Teoksen keskeisimpiä henkilöitä olivat Nelli, Äiti, Elina, Virva ja Fioona.

Äiti, Fioona, Virva ja Elina eivät muutu teoksen aikana mielestäni ollenkaan, mutta Nelli muuttuu. Nellistä tulee teoksen lopussa paljon hyväksyväisempi hänen tilansa kanssa. Hänen ei halua hoputtaa hänen muuttumistaan takaisin normaaliksi ja hän haluaa muuttaa elämäntapaansa ja kuvakulmaa mistä katsoo omaa elämäänsä. Hänestä tulee itsevarmempi ja paljon iloisemman tuntuinen mitä kirjan alussa hän oli.

Ensimmäinen käännekohta oli se, kun Nellille vihdoin alkoi tulemaan selektiivisen mutismin merkkejä ja siitä se lähti kasaantumaankin. Toinen käännekohta oli kirjan lopussa, kun Nelli vihdoin hyväksyi itsensä ja tajusi sen, että elämään pitää ottaa rennompi asento. Mielestäni käännekohtana oli myös se, että hän oli ihastuneena Mikaeliin, jonka kanssa hän myös tanssi teoksen lopussa. Hän tajusi vihdoin miten saa lievennettyä ahdistustaan ja mutismiaan.

Teoksen aiheena on nuoren ihmisen elämä selektiivisen mutismin kanssa ja mitä vaikeuksia sen kanssa eläminen tuo. Teoksen teemana on ystävyys, läheiset ja kuinka heidän tukensa ja ammattiapu voi todella auttaa.

Miljöönä kirjassa olivat koti, koulu sekä neuvola. Tapahtumat vaihtelivat riippuen missä paikassa päähenkilö silloin oli. Kotona Nelli oli hyvin rentoutunut ja siellä hän oli hyvin puhelias ja oma itsensä. Neuvolassa hän sai ammattiapua ja koki turvallisuuden tunnetta auttajien Susannan ja Esterin kanssa. Koulussa hänellä on eniten ahdistuneisuuden tunteita, varsinkin ruokalassa ja tunneilla. Koulussa hänen kaverinsa myös hieman härnäävät häntä siitä, että hän olisi kiinnostunut Mikaelista.

Teoksessa on minä-kertoja. Tapahtumat kuvataan päähenkilön Nellin näkökulmasta. Ne tulevat suoraan Nelliltä eli pääsemme juuri asian ytimeen miltä hänestä tuntuu ja näämme hänen tilanteen hänen silmistään. Minä-kertoja sopii tähän hyvin, sillä saamme eniten tietoa, tunneyhteyksiä häneen tällä tavoin, että hän kertoo tarinansa itse. Toisen näkökulmasta tässä tarinassa ei olisi ollut mitään järkeä, sillä ei toinen voi täysin tietää miltä päähenkilöstä oikeasti tuntuu.

Tämä ei ole jännityskirja, joten en itse huomannut mitään jännitettä tai jännittäviä asioita tässä. Ehkä tulosten odottaminen tässä voi antaa joillekin henkilöille jännitystä, mutta minulle ei.                                                                                                                                                                                                  Teoksen tyylissä ei ollut mitään hienoa, originaalia, kiinnostavaa tai erityistä. Teos oli mielestäni tyyliltään hyvin normaali enkä itse löytänyt siitä mitään erityistä. Ehkä toiset pystyvät löytämään siitä jotain, mitä minä en pysty. Teos oli hyvin kerrottu sanoilla. Teos ei kuitenkaan ollu kamalan nokkela, paitsi joitain asioita lukijalle ei kerrota ennen kirjan loppua, joka on mielestäni ihan hieno asia. Sanavalinnoista en oikein tiedä. Ei niissä puutettakaan ollut, mutta jotain kiinnostavampaa niihin olisi vielä voinut laittaa. En kuitenkaan usko, että niin olisi voinut tehdä, sillä tämä on hyvin arkinen teos ja tapahtumia kuvataan päähenkilön silmistä eli asioiden kuuluu olla sillä tavalla kuin hän ne näkee.